Feb 18, 2013

Proseminaarityön hedelmiä: Noam Chomskyn käsitys anarkismista



Proseminaarityössäni tutustuin Chomskyn ajatuksiin anarkismista. Tässä joitakin poimintoja tuosta työstä (lähdeviitteet poistettu):

Noam Chomsky (1928-) on syntyjään amerikkalainen kielitieteilijä, filosofi ja yhteiskuntakriitikko. Chomsky on ollut urallaan äärimmäisen tuottelias ja hänen työtään voidaan perustelluista syistä pitää tieteellistä ja akateemista keskustelua vilkastuttavana. Chomskya voisi kuvailla nykyajan sokraattiseksi toisinajattelijaksi, joka on herättänyt sekä ihastusta että halveksuntaa tiede- ja kansalaispiireissä laajalti. Chomsky on avoimesti myöntänyt olevansa yhteiskunta- ja talouspoliittisesti vasemmistolainen ja libertaarisen sosialismin puolestapuhuja. 

Chomsky ei ole anarkisti radikaalin toimijuuden mielessä vaan hän on anarkismia ihannoiva intellektuelli, jonka suurimpana heikkoutena voi pitää sitoutumattomuutta opillisiin ehdottomuuksiin. Tästä voi nähdä seuraavan myös tietynlaisen ongelman suhteessa Chomskyn uskottavuuteen luoda tulevaisuuden teoriaa, joka ohjaisi yksilöitä ja ihmisyhteisöjä kohti parempaa maailmaa. Filosofian tohtori Jukka Hankamäki toteaa libertarismin edustavan varsin huonosti anarkistisen asennoitumisen omaa ehdottomuutta ja tästä myös Chomskyn kohdalla on paljolti kyse. 

Chomskyn käsitystä anarkismista ei voine irrottaa klassisen liberalismin ihanteista. Aidon klassisen liberalismin ideat ovat säilyneet eri muodoissa vastarinnan kulttuureissa heidän taistelussaan vapauden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuksien lunastamisen puolesta. Chomsky katsoo valtiokapitalismin tärvelleen klassisen liberalismin aatteellisen perinnön ja valjastaneen sen palvelemaan omia autokratisia pyrkimyksiään, jotka ovat luokiteltavissa jopa totalitaristisiksi. Jokaiseen totalitaristiseen järjestelmään kautta historian on kuulunut sisäänrakennetusti vaatimus kitkeä vallankumouksen siemen pois. Chomsky, kuten monet anarkisteista, vieroksuvat sellaisia poliittisia ohjelmia, joiden tarkoituksena on harhaanjohtaa massoja ja luoda keinotekoista epäoikeudenmukaisuutta. 

Chomskylla anarkismi yhdistyy järjen ratifioimaan vapaudentavoitteluun, jolloin se on ymmärrettävissä pikemminkin tervehenkiseksi asenteeksi kuin suoraksi toiminnaksi. Historia etenee asteittain pakkovallasta vapautumiseen ja jokainen historiallinen vaihe pitää sisällään sortoa ja vapaudenriistoa, joka tulee paljastaa. Vapautuminen seuraa kyseenalaistamisesta, joka kokeilujen kautta saa myös yhteiskunnallisesti mielekkäitä järjestäytymisen muotoja. Anarkismi Chomskyn peräänkuuluttamassa muodossa ei voi olla irrationaalista, vaan järki palvelee sen tavoitteenasetteluja. Vääristyneessä systeemissä järjenkäyttö on jonkinlaista anarkiaa. Yksilön tavoitteeksi tulevat Chomskyn anarkismin viitekehyksessä tietoisuuden laajentuminen, emansipaatio ja siitä seuraavat toiminnot, joilla yhteiskuntaa uudistetaan ja pakkovaltaa harjoittavat ja ylläpitävät instituutiot hajotetaan.

Chomsky katsoo  Rudolf Rockerin ja Daniel Guérinin tavoin anarkismin olevan sosialismin liittolainen. Anarkistin tulee olla tietyntyyppinen sosialisti, jonka tavoitteena on toimia valtiota ja valtiojohtoista tuotantotapaa sekä sen elitististä hallinnoimista vastaan. Anarkisti suhtautuu näin ollen kriittisesti myös valtion kuuliaisia edustajia, kuten virkamiehiä, tiedemiehiä ja kauppiaita kohtaan. Jos ja kun valtiollinen johtaminen ja yksityisomistus edistävät ja ylläpitävät heikkojen hyväksikäyttöä vahvojen taholta, on ne korvattava. Anarkismi on lähtökohtaisesti antikapitalistista, sillä se haluaa kieltää ihmisten välisen perusteettoman vallankäytön suhteessa toinen toisiinsa. Aito anarkisti vastustaa tuotannon yksityistämisestä ja palkkavankeutta. Chomsky ajattelee demokratian olevan kykenemätön toteutumaan ihanteellisimmillaan olosuhteissa, joita hallitsevat autokraattiset instanssit tai toimijat.

Chomsky edustaa maltillista anarkismia, joka pitää yhteiskunnallisia rakenteita jossain määrin välttämättöminä ennen kuin voidaan ajatella yhteiskunnan lakkauttamista äärimmäisyytenä. Anarkismin muodoista Chomsky kannattaa anarkosyndikalistisia ihanteita, joissa valta pääomasta on työtä tekevällä kansanosalla ja yhteisöt ovat keskinäiselle solidaarisuudelle rakentuvia työn, toiminnan ja sosiaalisen jakamisen yhteenliittymiä. Historiallisena esimerkkinä anarkosyndikalismista Chomsky esittää Espanjan sisällissodan, jossa vallankumous tuotti kelvollisen mallin toteuttaa yhteiskunnallinen reformi, vaikka Espanjassa kokeilu väkivaltaisesti lopulta tukahdutettiin. Yleisemmin Chomsky kannattaa arvoja, kuten solidaarisuus, yhteistyö, sympatia, lähimmäisenhuoli, jotka ovat anarkistien keskuudessa jaettuja arvoedustuksia. Ne osaltaan jo kertovat siitä, millaista kuvaa myös anarkismista tulisi välittää. 

Chomsky korostaa ihmisluonnon merkitystä todellisuuden kokonaisnäkemystä hahmoteltaessa. Myös anakistitutkija Judith Suissa korostaa anarkismin ymmärtämisessä olevan oleellista tuntea, millaiseksi ihmisluonto sen sisällä tulkitaan. Chomskylle ihmisluonto on moninainen, joskin yhä melko tuntematon tutkimuskohde. Chomsky kuitenkin palauttaa anarkismin ihmisluontoon, ainakin osittaisesti. Järkevä, rationaalinen ja vapautta tavoitteleva ihmisluonto on Chomskylle pitkälti valistuksen ja klassisen liberalismin oppi-isien ajatusten mukainen, jolloin vapaus on naturalistinen ja olemuksellinen vietti ja inhimillistä toimintaa ohjaava perusprinsiippi. Ihminen on alkuperäisesti Chomskylle enemmän kuin sosiaalisesti ja historiallisesti tuotettu tyhjä organismi, jota muokkaavat vallasta ja hallinnasta hyötyvät. Chomsky on kuitenkin uskoakseni sillä kannalla, että ihmisluontoa ei pidä ymmärtää naiivisti irrallaan siitä ihmisten välisen yhteistyön täyttämästä käytännönelämästä, jossa se näyttäytyy. Ihmisluonto on osa kulttuurisia ja sosiaalisia konteksteja, jotka ovat toisinaan monimutkaisia.  Tämä arvio selittää myös osaltaan Chomskyn haluttomuutta esittää tulevaisuudesta pitkälle meneviä arvioita. Valtioton elämänmuoto on Chomskylle todellinen vaihtoehto, mutta siihen sisältyy ongelmia, joiden ratkaiseminen vaatii muutakin kuin puhdasta teoriaa.  

Jos anarkistisesta traditiosta tulee osoittaa yksi pääajatus, palaa tämä Chomskyn mukaan Bakuninin esimerkkiin sellaisesta vapauden ideaalista, jossa ihmisen onnellisuus, kunniallisuus ja älyllisyys ovat rajoittamattomia. Tällainen vapaus sisältää materiaalisen, intellektuaalisen ja moraalisen kasvun edellytykset, joita voivat rajoittaa ainoastaan luonnolliset ja inhimilliset tekijät, eivät ihmisten itsensä asettamat keinotekoiset raja-aidat. Chomsky on siis uskollinen niille periaatteille, jotka ovat tiivistetysti anarkismin ydintä.  

Chomskyn kohdalla olen itse erityisen kiinnostunut myös niistä näkemyksistä, jotka syntyvät teoreettisen yleiskuvan laatimisen jälkituotteina. Esimerkiksi kasvatukselle Chomsky piirtää uudenlaisia suuntaviivoja, sillä nykyisellään ne pikemminkin ylläpitävät hallitsevia ja elitistisiä vallan vinoutumia kuin antavat edellytyksiä rikkoa niitä. Palaan kuitenkin asiaan tuonnempana.   

Mielenkiintoinen mies tämä Chomsky siis :)

2 comments:

  1. Onpas laadukas ja perusteellinen analyysi, hienoa! Itsekin olen jonkin verran Chomskya lukenut, ja nyt viimeisimpänä vihdoin tämän Anarkismista-teoksen.

    Ajatuksia herättävä ja ajatuksia laajentava teos. Pakko perehtyä aatteeseen vielä lisää, sillä Chomskyn teos antoi ikäänkuin pintaraapaisun tai ensimmäisen kipinän.

    Blogissani myös kommentit tästä kirjasta.

    ReplyDelete
  2. Kiitos, Chomskyn anarkisminäkemyksen kappaleita on pirskottu ympäriinsä hänen teoksiaan, suosittelen tosiaan tutustumaan tuotantoon laajemmin :) Kasvatuksen perspektiivistä kiittelen Suissan teosta Anarchism and Education, todella valaiseva kipale tämäkin.

    ReplyDelete