Proseminaarityössäni tutustuin Chomskyn ajatuksiin anarkismista. Tässä joitakin poimintoja tuosta työstä (lähdeviitteet poistettu):
Noam Chomsky (1928-) on syntyjään amerikkalainen
kielitieteilijä, filosofi ja yhteiskuntakriitikko. Chomsky on ollut urallaan
äärimmäisen tuottelias ja hänen työtään voidaan perustelluista syistä pitää
tieteellistä ja akateemista keskustelua vilkastuttavana. Chomskya voisi kuvailla nykyajan sokraattiseksi toisinajattelijaksi, joka on
herättänyt sekä ihastusta että halveksuntaa tiede- ja kansalaispiireissä
laajalti. Chomsky on avoimesti myöntänyt olevansa yhteiskunta- ja
talouspoliittisesti vasemmistolainen ja libertaarisen sosialismin
puolestapuhuja.
Chomsky ei ole anarkisti radikaalin toimijuuden mielessä vaan hän on anarkismia ihannoiva intellektuelli, jonka suurimpana
heikkoutena voi pitää sitoutumattomuutta opillisiin ehdottomuuksiin. Tästä
voi nähdä seuraavan myös tietynlaisen ongelman suhteessa Chomskyn uskottavuuteen
luoda tulevaisuuden teoriaa, joka ohjaisi yksilöitä ja ihmisyhteisöjä kohti
parempaa maailmaa. Filosofian tohtori Jukka Hankamäki toteaa libertarismin edustavan varsin
huonosti anarkistisen asennoitumisen omaa ehdottomuutta ja tästä myös Chomskyn
kohdalla on paljolti kyse.
Chomskyn käsitystä anarkismista ei voine irrottaa klassisen liberalismin ihanteista. Aidon klassisen liberalismin ideat ovat säilyneet eri muodoissa vastarinnan kulttuureissa heidän taistelussaan vapauden, oikeudenmukaisuuden ja oikeuksien lunastamisen puolesta. Chomsky katsoo valtiokapitalismin tärvelleen klassisen liberalismin aatteellisen perinnön ja valjastaneen sen palvelemaan omia autokratisia pyrkimyksiään, jotka ovat luokiteltavissa jopa totalitaristisiksi. Jokaiseen totalitaristiseen järjestelmään kautta historian on kuulunut sisäänrakennetusti vaatimus kitkeä vallankumouksen siemen pois. Chomsky, kuten monet anarkisteista, vieroksuvat sellaisia poliittisia ohjelmia, joiden tarkoituksena on harhaanjohtaa massoja ja luoda keinotekoista epäoikeudenmukaisuutta.
Chomsky katsoo Rudolf Rockerin ja Daniel Guérinin tavoin anarkismin olevan
sosialismin liittolainen. Anarkistin tulee olla tietyntyyppinen sosialisti,
jonka tavoitteena on toimia valtiota ja valtiojohtoista tuotantotapaa sekä sen
elitististä hallinnoimista vastaan. Anarkisti suhtautuu näin ollen kriittisesti
myös valtion kuuliaisia edustajia, kuten virkamiehiä, tiedemiehiä ja kauppiaita
kohtaan. Jos ja kun valtiollinen johtaminen ja yksityisomistus edistävät ja
ylläpitävät heikkojen hyväksikäyttöä vahvojen taholta, on ne korvattava. Anarkismi
on lähtökohtaisesti antikapitalistista, sillä se haluaa kieltää ihmisten
välisen perusteettoman vallankäytön suhteessa toinen toisiinsa. Aito anarkisti vastustaa tuotannon
yksityistämisestä ja palkkavankeutta. Chomsky ajattelee demokratian olevan
kykenemätön toteutumaan ihanteellisimmillaan olosuhteissa, joita hallitsevat
autokraattiset instanssit tai toimijat.
Chomsky korostaa ihmisluonnon merkitystä todellisuuden
kokonaisnäkemystä hahmoteltaessa. Myös anakistitutkija Judith Suissa korostaa anarkismin
ymmärtämisessä olevan oleellista tuntea, millaiseksi ihmisluonto sen sisällä
tulkitaan. Chomskylle ihmisluonto on moninainen, joskin yhä melko tuntematon
tutkimuskohde. Chomsky
kuitenkin palauttaa anarkismin ihmisluontoon, ainakin osittaisesti. Järkevä,
rationaalinen ja vapautta tavoitteleva ihmisluonto on Chomskylle pitkälti
valistuksen ja klassisen liberalismin oppi-isien ajatusten mukainen, jolloin vapaus on
naturalistinen ja olemuksellinen vietti ja inhimillistä toimintaa ohjaava
perusprinsiippi. Ihminen on alkuperäisesti Chomskylle enemmän
kuin sosiaalisesti ja historiallisesti tuotettu tyhjä organismi, jota muokkaavat vallasta ja hallinnasta hyötyvät. Chomsky
on kuitenkin uskoakseni sillä kannalla, että ihmisluontoa ei pidä ymmärtää
naiivisti irrallaan siitä ihmisten välisen yhteistyön täyttämästä
käytännönelämästä, jossa se näyttäytyy. Ihmisluonto on osa kulttuurisia ja
sosiaalisia konteksteja, jotka ovat toisinaan monimutkaisia. Tämä arvio selittää myös
osaltaan Chomskyn haluttomuutta esittää tulevaisuudesta pitkälle meneviä
arvioita. Valtioton elämänmuoto on Chomskylle todellinen vaihtoehto, mutta
siihen sisältyy ongelmia, joiden ratkaiseminen vaatii muutakin kuin puhdasta teoriaa.
Jos anarkistisesta traditiosta tulee osoittaa yksi
pääajatus, palaa tämä Chomskyn mukaan Bakuninin esimerkkiin sellaisesta
vapauden ideaalista, jossa ihmisen onnellisuus, kunniallisuus ja älyllisyys
ovat rajoittamattomia. Tällainen vapaus sisältää materiaalisen,
intellektuaalisen ja moraalisen kasvun edellytykset, joita voivat rajoittaa
ainoastaan luonnolliset ja inhimilliset tekijät, eivät ihmisten itsensä
asettamat keinotekoiset raja-aidat. Chomsky on siis uskollinen niille periaatteille, jotka ovat tiivistetysti anarkismin ydintä.
Chomskyn kohdalla olen itse erityisen kiinnostunut myös niistä näkemyksistä, jotka syntyvät teoreettisen yleiskuvan laatimisen jälkituotteina. Esimerkiksi kasvatukselle Chomsky piirtää uudenlaisia suuntaviivoja, sillä nykyisellään ne pikemminkin ylläpitävät hallitsevia ja elitistisiä vallan vinoutumia kuin antavat edellytyksiä rikkoa niitä. Palaan kuitenkin asiaan tuonnempana.
Mielenkiintoinen mies tämä Chomsky siis :)
Onpas laadukas ja perusteellinen analyysi, hienoa! Itsekin olen jonkin verran Chomskya lukenut, ja nyt viimeisimpänä vihdoin tämän Anarkismista-teoksen.
ReplyDeleteAjatuksia herättävä ja ajatuksia laajentava teos. Pakko perehtyä aatteeseen vielä lisää, sillä Chomskyn teos antoi ikäänkuin pintaraapaisun tai ensimmäisen kipinän.
Blogissani myös kommentit tästä kirjasta.
Kiitos, Chomskyn anarkisminäkemyksen kappaleita on pirskottu ympäriinsä hänen teoksiaan, suosittelen tosiaan tutustumaan tuotantoon laajemmin :) Kasvatuksen perspektiivistä kiittelen Suissan teosta Anarchism and Education, todella valaiseva kipale tämäkin.
ReplyDelete