Edellisviikko oli sujunut
raskaan työn merkeissä. Uuden viikon alku olikin syytä ottaa kevyemmin.
Järjestötyössä tulee opetella tekemään silloin tällöin etätöitä, joka ei työn
sisällön kannalta juuri eroa toimistolla työskentelystä. On tärkeää harjoitella
itsekuria ja omien töiden aikatauluttamista. Hankaluudeksi usein muodostuukin,
ettei töitä osaa lopettaa ajoissa vaan päivät pitkittyvät ja työtunteja kertyy
varastoon. Itse olen pyrkinyt pitämään työpäiväni kestoltaan suhteellisen
samanlaisina, jotta pysyn paremmin selvillä siitä, mihin viikon
kokonaistuntimäärä asettuu. Vapaiden pitäminen vaatii välillä pakottamista.
Neljännen viikon
erikoisohjelmaksi tulivat viikon lopulle sovitut MOD-koulutuspäivät. Ne
järjestettiin pääkaupunkiseudun opettajille. Paikalla oli toistakymmentä
opettajaa Espoosta, Vantaalta ja Helsingistä. Koulutus järjestettiin Pasilan
Rauhanasemalla. Koulutuksen keskeinen anti
painottui omien ennakkoluulojen tunnistamiseen ja niistä keskustelemiseen.
Ennakkoluuloihin pyrimme pääsemään käsiksi erilaisten harjoitteiden avulla,
joita suoritettiin pääasiallisesti pienissä ryhmissä, mutta myös pareittain.
Ensimmäisen päivän aloitimme harjoitteella, jossa kouluttajia tuli arvioida
puhtaasti ulkoisten piirteiden perusteella. Oli mielenkiintoista huomata,
kuinka voimakkaasti ulkonäkö ohjaa havainnointiamme ja yksilöistä tehtävää
luokittelua. Koulutukseen luonteeseen kuului asioiden ääneen pohdiskelu.
Opettajien kanssa keskustelua on onneksi helppo synnyttää, sillä mielipiteitä
on runsaasti ja halua tuoda niitä julki.
Harjoitteissa korostuivat
ennakkokäsitysten tiedostettavaksi tekeminen ja purkaminen osiinsa tavalla,
joka mahdollistaa myös ydinuskomusten rakentavan käsittelyn. Tutkimme meissä
sisäänrakennettuna olevaa eurooppalaisuutta ja suomalaisuutta pohtimalla, miltä
maailma näyttää meidän karttakuvassamme, mitä Jemen tuo valtiona kunkin mieleen
ja mistä nimemme tulevat. Harjoitteisiin sisältyi uteliaisuus kurkistella
identiteettimme piilotaskuihin. Lähestyimme
myös toisen ihmisen asemaan asettumista kehittämällä liikkeen tai järjestön
toimintaohjelman, jolla houkuttelimme muita liittymään asiamme taakse. Ihmiset
osoittautuivat sosiaalisiksi ja helposti lähestyttäviksi, yhdessä heidän
kanssaan saattoi ylittää rajaviivoja, jopa tabusta toiseen. Kenties antoisinta
olikin kuulla siitä, millaisia haasteita opettajat työssään kohtaavat liittyen
rasismiin ja vallitseviin ennakkoluuloihin. Pääkaupunkiseudulla oppilaiden
kirjo on laaja ja erilaisia luokkaryhmityksiä lukematon määrä. On vaikeaa
kuvitella, millainen hyppy pienestä maalaiskoulusta on oppilastyhmään, jossa
puhutaan yhdeksää kieltä ja uskontokuntia on yhden sijaan monta. Ens´alkuun
opettajalle on tietysti tärkeää päästä selville omista piilevistä asenteistaan
voidakseen uskottavasti ottaa monikulttuurisuuden haltuun luokassaan. Rasisteja
on meissä opettajissakin aivan liikaa.
Ensimmäisenä päivänä saimme työskennellä
ilmapiirissä, joka mielestäni salli avoimen keskustelun ja mielipiteiden
ilmaisun harvinaisen solidaarisessa hengessä. On tärkeää huomata suomalaisessa kulttuurissa
olevansa monessa enemmistölokerossa, jolloin syrjinnän kohtaaminen on
vähäisempää kuin silloin, jos olisi vähemmistön edustaja. Ulkomailla käydessään
tai siellä asuessaan tilanne kääntyy usein päinvastaiseksi. Emme tule riittävästi miettineeksi, millaisessa kuplassa elämme omassa valtakulttuurissamme. Otamme ts. oman jäsenyytemme siinä määrin itsestäänselvyytenä, ettemme pohdi, millaisia raja-aitoja muiden ylitettäväksi jää.
Jatkoimme perjantaina purkamalla
edellispäivänä mieleen jääneitä ajatuksia tai kysymyksiä. Jälkimmäinen päivä
osoittautui kenties ensimmäistäkin antoisammaksi. Tunteet olivat pinnassa ja
säröiltäkään ei vältytty. Kenties arvoerilaisuuden nostaminen tapetille
synnytti meissä halua keskustella asioista entistä rehellisemmin. Saimme aikaan
hedelmällistä ajatustenvaihtoa, joka varmasti puhutteli jokaista monella
tasolla, myös sillä kaikkein henkilökohtaisimmalla. Harjoituksissa pureuduttiin
konfliktien kohtaamisiin ja niiden ratkaisuun. Se, mistä konfliktit saavat
alkunsa palaavat lähes poikkeuksetta maailmankuviemme perusteisiin. Negatiivisen
toiminnan taustalla ovat usein vähäinen tieto, yleistäminen, heikko erilaisuuden
sietokyky, puutteelliset ongelmanratkaisutaidot ja yksipuoliset tapamme
jäsentää ympäröivää todellisuutta. Teimme mielikuvamatkan 1700-luvun lopun
Amerikkaan ja yritimme pohtia, millaisin keinoin vaikuttaa ihmisiin, jotta
heissä syntyisi myönteistä toimintaa vahvistavia tunteita haitallisten sijaan. Samalla
tavoin matkustimme 1900-luvun holokaustin aikaiseen Saksaan, jossa
juutalaisuudesta tehtiin ei-suotavaa ja tuomittavaa. Ajalle oli ominaisia
vastakkainasettelun henki, jossa ”meikäläisyys” muodosti kansalaisia sitovan ja
kannatettavan normin. Toisen päivän
parhaiksi hetkiksi muodostuivat ne intensiivisiksikin äityneet hetket, jolloin
todella saattoi huomata olevansa pohjimmiltaan erilainen kuin joku toinen.
Näistä kokemuksista käsin voi alkaa työstämään itseään ja rakentamaan siltoja.
Arkea instituutilla sekoittivat
koulutuksen ohella kaksi iltakokousta, joista toinen oli hallitustapaaminen ja
toisessa paikalla lasten sosiaali- ja hyvinvointifoorumin jäseniä
keskustelemassa huhtikuun tulevasta Sosiaalifoorumi-tapahtumasta. Hallituksessa
istuu jäseniä, joilla on hyvin sekalainen tausta ja motivaatio olla mukana
toiminnassa. Kaikkia yhdistää kuitenkin kiinnostus rauhanasiaa kohtaan ja jonkinasteinen
kokemus, toisilla pitkä, toisilla lyhyempi, kasvatusalasta ja sen tärkeydestä. Sosiaalifoorumi
2014 on toinen RKI:n kevään keskeisistä tapahtumista, johon on tarkoitus
kehitellä erityistä ohjelmaa. Ohjelman kehittely ja sisällön ideointi ovat
tulevien viikkojen tehtäviä. Itse olen iloinen saadessani olla mukana ja olla
jakamassa ajatuksiani sekä suunnittelusta että toteutuksesta. On mahdollista, että sosiaalifoorumin teema käsittelisi
jollakin lailla populaarikulttuuria, sen haasteita ja mahdollisuuksia – sekä kasvattajan
että lapsen näkökulmasta. Aihepiiriä on tutkittu jokseenkin runsaasti ja se
tuntuu olevan ajassamme ”in”. Tästä huolimatta kentällä on mielestäni yhä epätietoisuutta
ja pelkoja, miten populaarikulttuuriin tulisi suhtautua ja miten sitä käsitellä
rakentavasti. Seuraavat viikot näyttävät, mihin suuntaan lähdemme rakentamaan
teemaa. Suuntia on monia.
No comments:
Post a Comment